Maalarilla oli reikä taskussa

Niin kuin jotkut valveutuneimmista ehkä saattavat jo tietää, niin olen erään edunvalvontaliiton hallituksen jäsen.

”ai minkä muka?”

Kyseessä on tietysti SKKL (Suomen Kolarikorjaamoiden Liitto ry)

”mikä helvetti se on?”

Valtakunnallinen Suomen Kolarikorjaamoiden Liitto toimii eri paikkakunnilla sijaitsevien kolarikorjaukseen erikoistuneiden jäsenliikkeiden yhdyssiteenä ja valvoo jäsentensä yleisiä ja yhteisiä ammatillisia ja liiketaloudellisia etuja. Jäseninä on noin 210 yritystä, jotka ovat erikoistuneet korikorjauksiin, tai sen osa-alueisiin.*

”…niin se…  siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä, ihan turhaa olen jäsenmaksuja maksanut”

Moni asia on joidenkin mielestä täysin turhanpäiväistä rahan tuhlaamista. Tietysti pelkästään jäsenmaksun maksamisen ilosta mukana olevilta yrityksiltä ei paljon muunlaista reaktiota voi odottaakaan.

”ikinä en ole mihinkään kesäpäiville osallistunut, minulla on parempaakin tekemistä”

On tietenkin hyvä asia, jos yritys ei tarvitse henkilöstönsä kouluttamiseen SKKL:n jäsenhintaan tarjoamia koulutuksia, tai vielä parempi mikäli maalaamoilla on varallisuutta kustantaa koulutuksensa ihan itse, toisaalta luulen, että kaikenlainen kouluttaminenkin on näille yrityksille turhanpäiväistä rahan tuhlaamista.

Mikäpä siinä, jos vakuutusyhtiö hoitaa työnohjauksen kaikesta huolimatta, ja senkin työn saa laskutella 1,30 kertoimella Ruotsin aikatasoon verrattuna. Ero Ruotsin aikatasoon perustuu siihen, että ruotsissa peltiseppä tekee karkeakittauksen ja työmenetelmät ovat muutenkin länsisisiperialaisesta poikkeavat.

”mitäpä sitä turhaan järjestäytyy, kun kuitenkin samat edut saadaan”

Toki aikataso on kaikille sama, kuuluipa sitten liittoon tai ei, mutta aikatason saavuttamiseen tarvitaan vahvaa liittoa, ja jäsenyritysten määrä on liiton vaikutusvaltaa oleellisesti lisäävä seikka.

On totta, että liiton jäsenmaksuissa säästettävä summa on suorastaan tähtitieteellinen, säästöä kertyy helposti vuositasolla jopa satoja euroja, ja se on näinä tarkan euron aikoina paljon se.

Oikeastaan säästölinja saattaa saada ihan uuden ulottuvuuden siinä vaiheessa, kun Auto-, ja Vakuutusala alkavat neuvotella uudesta aikatasosta, uusi aikataso saattaa liukua kohti 1.13 kerrointa.

Tämä erikoista siinä mielessä, että uusimman vuonna 2016 tehdyn aikatutkimuksen perusteella kertoimen tulisi olla 1.34.

Se että viimeisin aikatutkimus yhdistetään vuonna 2011 tehtyyn tutkimukseen, ja vuoden 2016 tutkimuksen ollessa määrällisesti paljon suppeampi, keskiarvo asettuu 1.13 kertoimeen. Arvelen, että autot olivat jo silloin (2011) varsin vanhoja, eivätkä ole mielestäni vertailukelpoisia tämänpäivän kotteroihin.

”no onhan tuokin parempi kuin moni muu huonompi”

Kuuluipa sitten liittoon tai ei, 1.13 kerroin olisi yhtä lailla kaikille sama, onneksi liiton jäsenmaksuista säästetyt useat sadat eurot täyttävät aikatason heikkenemisen aiheuttamasta taloudellisesta tyhjiöstä melkein jotain........, jonka voi jopa promilleissa mitata.

Ero 1.30, ja 1.13 (-13%) kertoimien välillä tarkoittaa alalle vuositasolla 120000 työtuntia vähemmän veloitettavaa maalausaikaa, sehän ei tarkoita enempää, kuin että jokainen maalaamo jättäisi vähän yli kuukauden työtunnit laskuttamatta, siis mikäli kaikki maalaamot olisivat identtisiä.

Maalaamot voivat laskea erotuksen vaikutukset vähentämällä edellisen vuoden laskutetuista työtunneista -13%, minun maalaamossa se tarkoittaa n 1.6kk* vähemmän laskutettavaa aikaa.

1224 työtuntia/vuosi vähemmän*

On tietysti jokaisen yrityksen oma asia, haluaako olla mukana SKKL:ssä vaikuttamassa omaan tulevaisuuteensa, vai säästääkö liiton jäsenmaksut johonkin paljon tärkeämpään.

”pah…. tuon verran tippuu kauppareissulla taskusta”


04.11.16 Kategoria: Yleistä